
Syysmasennus. Sitä potee hyvinkin moni ja apuja ei aina tunnu löytyvän. Useat helpottaaa oloaa maken syömisellä ja sisällä istumalla, vaikka todellisuudessa kuuluisi syödä hedelmiä ja liikkua ulkona. Itsekin huomaan tekeväni tuon epäterveellisemmän vaihtoehdon. Mutta kun se on vain niin helppoa, myönnän että tänäänkin tuli ostettua mässyä ja energiajuomaa. Ja puntarilla en edes tahdo käydä, kiloja on kuitenkin tullut lisää niin rutkasti..
Kyyneleet silmissäni kyselen jatkanko näin? Etsinkö liikaa onnea, täydellisyyttä? Miks en voi olla onnellinen? Miks ajatukseni harhailee, kuin odottaen et jokin huomaa ja ottaa syliin. Mä pyörin ympyrää, miks ollaan niin erinlaisia? Sekö meidät erottaa?