En minä haluaisi soittaa sähkökitaraa, vedellä huikeita sooloja, olla rokkistara. Haluaisin vain lopuksi olla se, joka paiskoo kitaran paskaksi. Materiaterapiaa. Valitettavasti minulla ei ole tällä hetkellä ylimääräisiä sähkökitaroita.
Joulu, löhöämistä, uusi vuosi, synttärit. Siinä on arkea ja juhlaa kaikille asti, välillä voi ottaa vähän rennommin ja sitten rysäyttää ja juhlia senkin edestä. Kukapa tuollaisesta ei nauttisi?